ppb erikoiskurssi - raya yai, bungalow bay south and north, 20.3.2006

Kipinä sukeltamiseen tuli aikaisemmalla Phuketin matkalla ja takaisin Phukettiin ja sukeltamaan oli päästävä mahdollisimman pian. Toisen matkan päätarkoitus oli ainoastaan saada tehtyä mahdollisimman paljon sukelluksia ja siinä samalla kehittää omaa osaamista suorittamalla PADIn erikoiskursseja. Yksi näistä erikoiskursseista oli juuri Nosteenhallinnan Erikoiskurssi (Peak Performance Buoyancy). Ensimmäistä tuntumaa nosteenhallinnasta sain jo AOWD-kurssilla (yksi valinnaisista sukelluksista oli nosteenhallinta). Vaikka kyseessä oli vain yksi sukellus, se jäi mieleen kuitenkin parhaiten.

Nosteenhallinta.... Kuulostaa tylsältä ja ”välttämättömältä pahalta”, mutta on kuitenkin kaikkea muuta.

Halusin käydä nosteenhallinnan erikoiskurssin heti ensi töikseni. Toiveena oli saada katsottua nosteenhallinnan osalta perusasiat kuntoon heti sukeltajan ”uran” alkuvaiheessa. EIKÄ MUUTEN OLLUT MIKÄÄN TURHA KURSSI! Okei, OWD-kurssin jälkeen vasta pääsee veteen (siis sukeltamaan), AOWD-kurssin suoritettua saa sukeltaa 30 metrin syvyyteen, mutta itse sukeltamista aloin nauttia huomattavasti enemmän vasta nosteenhallinnan erikoiskurssin (PPB) jälkeen. Kyllähän nosteenhallinnan voi oppia sukeltamalla, mutta nopeammin siitä pääsi ”jyvälle” kurssin aikana loistavan kouluttajan valvovan silmän alla.

Itse sukellusharjoitusten lisäksi kurssi sisälsi myös teoriaa. Teorian opiskelu antoi pienet suuntaviivat itse käytännön harjoituksille, mutta asiat todella opittiin vasta käytännön harjoitusten avulla. Heti aluksi JP (The kouluttaja) sanoi, että painoja puetaan ylle vain se määrä, mikä tarvitaan veden alle pääsemiseksi, eli turhaa ylipainottamista vältetään. Tässä vaiheessa se tarkoitti minulle sitä, että alasmenovaiheessa oikein tosissaan puhallettiin keuhkoja tyhjäksi. Aluksi se tuntui kyllä tosi vaikealta, mutta sain siitä kuitenkin tärkeää oppia keuhkojen oikeanlaiseen käyttöön pinnan alle pääsemiseksi.

Pinnan alla tehtiin vielä tarkistuksia painojen sijoittelun suhteen. Kokeneella kouluttajalla oli paljon hyviä vinkkejä asiasta. Minulla oli ongelmana jalkojen ”keveys”, eli sukellusasento oli pää puoli alaviistossa ja jalat osoittivat yläviistoon. Ei kovin mukava asento. Helppo tosin korjata. Vyöltä siirrettiin yksi kilo nilkkoihin painoksi (0,5kg:n nilkkapainot nilkkoihin). Asento korjaantui heti. Tosin myöhemmillä sukelluksilla juuri nilkkapainot herättivät muissa sukeltajissa hieman ihmetystä ja kommenttejakin irtosi asian tiimoilta.

Pinnan alla sitten kaikki olikin jo helpompaa. Kun painojen määrä oli katsottu sopivaksi, pystyi pinnan alla sitten unohtamaan kaikenlaisen pelaamisen liivin täyttö ja tyhjennysnappuloiden kanssa. Toisin sanoen koko sukellus tuli tehtyä liivi tyhjänä, sukellussyvyyden muutokset tehtiin joko keuhkoja hyväksi käyttämällä tai sitten uimalla. Monenlaisia harjoitteita ehdittiin tehdä veden alla. Lähes kaikissa harjoitteissa oli mukana jokin apuväline (rengas, irtopainoja), joka auttoi hahmottamaan harjoiteltavaa asiaa. Mielestäni juuri apuvälineiden käyttö teki harjoitteista konkreettisia ja itse sain juuri näistä harjoituksista eniten irti.

Erityisesti irtopainojen kanssa pelaaminen oli varsin opettavaista. Oli mielelenkiintoista huomata, miten 0,5 kg painon liikuttelu kädestä toiseen ja pyöräyttäminen niskan kautta ympäri vaikuttaa omaan asentoon veden alla. Toisin sanoen painoa liikuttamalla tuli pyörähdettyä kevyesti ympäri veden alla ja kyseessä oli siis ainoastaan 0,5 kg:n paino!!! Harjoitukset renkaan kanssa taas auttoivat saamaan tuntumaa syvyyden säätelyssä hengityksen avulla = keuhkot tyhjäksi → alas, keuhkot täyteen → ylös. Näissäkin harjoituksissa, kuten sukeltamisen aikana yleensäkin piti tietysti muistaa, että HENGITYKSEN PIDÄTTÄMINEN ON KIELLETTYÄ! Varsin haasteellista olikin omaksua oikeanlainen hengitystekniikka, joka mahdollistaisi kohoamisen ilman hengityksen pidättämistä. Helpompaa se tosin oli kun vertasi pinnan alle pääsemiseen. Siinä kun oli pyrittävä pitämään keuhkot mahdollisimman tyhjänä samalla kuitenkin hengittäen. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta onnistuu kun harjoittelee.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä harjoituksena oli potkutekniikka. Tärkeintä oli muistaa, että potkaisee rauhallisesti koko jalalla (siis potku lähtee lonkasta saakka). Tämä oli ehkä helpoin harjoitus, mutta ne ”rauhalliset kokojalan potkut” tuppasivat unohtumaan heti, kun innostuin jostakin... Vaikeinta sitten olikin peruuttamisen harjoitelu. Ei kyllä millään meinannut mennä jakeluun se, mitä jaloilla tulisi tehdä, että pääsee liikkumaan takaperin.

Kokeneen kouluttajan opastuksella nosteenhallinnan kurssista sain paljon irti, ja tämän kurssin jälkeen tuli sukeltamisesta huomattavasti nautittavampaa. Kurssin jälkeen tekemilläni sukelluksilla pystyin paremmin keskitymään ympäristön katseluun eikä kaikki energia mennyt enää kehonhallintaan veden alla. Itse sukeltamista ajatellen tämä kurssi on ollut ehdottomasti hyödyllisin! Nosteenhallinnan opettelussa se auttaa erittäin hyvin alkuun ja tästä onkin hyvä jatkaa sukeltamista ja harjoituksia! KIITOKSIA JP LOISTAVASTA KURSSISTA!

T: Onnellinen ja erittäin tyytyväinen kurssilainen Anu V.

(kouluttajan kommentti: suoritusvaatimukset voi saavuttaa eri tavoin, eli mikäli teet PPB-erikoiskurssin jonkun muun kanssa, älä ihmettele, mikäli kaikkea Anun mainitsema ei tule tehtyä mainitulla tavalla, tyylejä on monia, kaikki hyviä)

Sivu päivitetty 20.4.2006